Esko Nurminen Valtion velkaa pitää lyhentää. Sininen Tulevaisuus.

Maakuntavaalien demokratiavaje voidaan korjata kuntakiintiöillä

  • HS raportin 6.5.2017 kuva
    HS raportin 6.5.2017 kuva

Helsingin Sanomissa oli 6.5.2017 selvitys, miten maakuntavaltuuston paikat jakaantuisivat kuntavaalien 2017 tuloksen perusteella.

Kävi ilmi, että Uudellamaalla 17 kuntaa ei saisi yhtään valtuutettua.

Jopa Vantaa saisi vain 8 paikkaa, kun asukasmäärän mukaan sille kuuluisi 13 paikkaa.

Vääristymää ei siis aiheuta pelkästään suuren asukasluvun kaupungit, vaan kunta, jossa äänet jakautuvat tasaisesti (jossa ei ole selviä kärkinimiä), kärsii noinkin huomattavasti.

Tämä on ongelma demokratialle. Demokratiavaje. Hallituksen esittämä maakuntauudistus voi HS:n selvityksen mukaan jättää puolet Suomen kunnista ilman omaa maakuntavaltuutettua. Se voi olla perustus­laillinen ongelma.

Ei espoolainen valtuutettu tiedä, miten Vihdin terveyskeskukset toimivat. Ja jos esitetään jonkin Vihdissä olevan terveyskeskuksen sulkemista, ei espoolainen tunne tilannetta.

Saati sitten helsinkiläinen valtuutettu.

Ja vastaavasti muu kuin paikallinen ei tunne neuvoloiden tarvetta.

Espoolainen tuntee Jorvin sairaalan, mutta huonommin Meilahden ja Peijaksen sairaalat.

Avuksi demokratiavajeeseen on esitetty Uudenmaan vaalipiirin jakamista kahdeksi vaalipiiriksi, Helsinki ja pääkaupunkiseutu olisi yksi (Helsinki, Espoo ja Vantaa), ja muu osa olisi toinen.

Ongelmana on se, että edelleen Helsinki dominoisi niin, että Espoo ja Vantaa kärsisivät valtuustopaikoissa.

Samoin suuremmat kunnat dominoisivat pienempiä toisessakin vaalipiirissä.

Paremmin ongelma voidaan ratkaista kuntakohtaisilla minimikiintiöillä. Ne palvelevat demokratiaa ja sitä, että valtuutetuilla on paikallistuntemusta.

Minkälainen luottamustoimi on maakuntavaltuutetun tehtävä?

Maakunnan asioiden hoidossa kyse ei ole valtakunnan politiikasta. Valtakunnan politiikka on koko Suomea koskevien päätösten tekemistä ulkopolitiikasta, ilmastotoimista, verotuksesta, armeijan hävittäjien hankinnasta sekä sote-laeista ym. Paikalliseksi päätökset käyvät vain harvemmin, kun kyse on esim. maantiestä (useimmin usean kunnan alueella kulkeva), sillasta, Tampereen Kansi-yhtiön tukemisesta tai viraston sijoituspaikkakunnasta.

Sote-asioissa on kyse tähän saakka kuntien hoitamasta paikallispolitiikasta, joka perusterveydenhuollon osalta on erityisen paikallista ja kuntakohtaista, mutta erikoissairaanhoidon osalta taas vähän vähemmän kuntakohtaista, koska erikoissairaanhoito on tähänkin saakka keskitetty kuntayhtymille (lisätietoa artikkelin lopussa). Rahoitukseen suhteutettuna sote-asiat muodostavat selvästi yli 90 % maakuntien tehtävistä (HE 15/2017 s. 144 ja liite s. 14). http://alueuudistus.fi/documents/1477425/2972432/1+Tiivistelmä+sote-+ja+maakuntauudistuksen+lakiluonnosten+keskeisistä+asioista+29.6.2016

Yksinkertainen säännös kiintiöistä poistaa demokratian puutteen ja tuo laajemman paikallistuntemuksen maakuntavaltuustoon

Kiintiöiden laskenta ei ole liian monimutkainen.

Ne lasketaan niin, että maakunnan asukasluku jaetaan valtuutettujen määrällä. Saadaan apv-luku (asukasta per valtuutettu). Niin monta apv-lukua kuin kunnan asukasmäärään mahtuu, niin suuri on sen kunnan kiintiö.

Kiintiöt lasketaan kunnan asukasluvun perusteella alaspäin pyöristäen niin, että maakuntaan jää käytännössä liikkumavaraa (kiintiöiden ulkopuolista ”vapaata riistaa”) noin 10 %.

Ei ole järkevää perustetta olla sillä kannalla, että Helsingin tulisi saada asukaslukuaan enemmän valtuutettuja, kun perusteena HS:n laskelmalle ei ole se, että helsinkiläisiä ehdokkaita äänestettäisiin yli kuntarajojen, vaan pelkästään Helsingin asukasluku aikaansaisi tämän epäsuhdan.

Ei ole aihetta kasata valtaa ja palkkioita suuriin kaupunkeihin.

Valtakunnanpolitiikassa on Helsingin vaalipiirissä 22 kansanedustajaa ja Uudenmaan vaalipiirissä 35 kansanedustajaa. Heillä voi olla mahdollisuus saada muualta kuin omasta kunnasta ääniä, jos äänestäjät eivät ole valveutuneita maakunnan asioiden hoidossa tarvittavasta paikallistuntemuksesta.

Tällainen määrä kansanedustajia (yht. 57) ei ole selittävä tekijä sellaiselle kuntajakaumalle, että Uudenmaan vaalipiirissä 17 kuntaa ei saisi yhtään maakuntavaltuutettua.

ESIMERKKI 1: UUDENMAAN MAAKUNTA (katso kuvaa)

Apv-luvun (asukasta per valtuutettu) laskenta:

1.645.436 asukasta maakunnassa, jaettuna valtuutettujen määrällä 99:llä = 16.620 (asukasta per valtuutettu)

16.620 asukkaan kunnasta pitäisi tulla yksi valituksi. Se on tavoite, joka toteutetaan kiintiöllä.

A) Valtuutettuja ilman kiintiömekanismia saavat kunnat:

Espoo: 274.583, saisi 21, tulisi saada 16            

Helsinki: 635.181, saisi 62, tulisi saada 38

Kirkkonummi: 39.033, saisi 1, tulisi saada 2

Lohja: 47.149, saisi 1, tulisi saada 2

Nurmijärvi: 42.010, saisi 1, tulisi saada 2

Porvoo: 50.144, saisi 1, tulisi saada 3

Raasepori: 28.077, saisi 1 (kiintiö tuottaa saman)

Tuusula:  38.588, saisi 1, tulisi saada 2

Vantaa: 219.341, saisi 8, tulisi saada 13

B) Vaille valtuustopaikkoja jäävien kuntien asukasluvut ja montako valtuutettua kiintiö tuottaisi:

Askola: 5.046

Hanko: 8.663

Hyvinkää: 46.596 (tulisi saada 2)

Inkoo: 5.585

Järvenpää: 41.529 (tulisi saada 2)

Karkkila: 8.911

Kauniainen: 9.397

Kerava: 35.511 (tulisi saada 2)

Lapinjärvi: 9.882

Loviisa: 15.208

Myrskylä: 1.986

Mäntsälä: 20.853 (tulisi saada 1)

Pornainen: 5.108

Pukkila: 1.988

Sipoo: 19.922 (tulisi saada 1)

Siuntio: 6.178

Vihti: 28.967  (tulisi saada 1)

Kiintiöt yhteenlaskettuna: 88 valtuustopaikkaa.

Kiintiöt siirtäisivät 20 valtuustopaikkaa (Helsingiltä ja Espoolta) muuten liian vähän saaville kunnille.

Ehdottamani kiintiösäännös lisäisi demokratiaa ja paikallistuntemusta siis niinkin merkittävästi noin 20 valtuustopaikalla (20 %:lla). Verrattuna kiintiöiden laskemisen työmäärään saatava hyöty on merkittävä.

11 valtuustopaikkaa jäisi vapaan riistan piiriin (esim Helsingillä asukasluvun perusteella ja Espoolla kärkinimien perusteella olisi mahdollisuus saada yhteenlaskettuna 11 enemmän kuin asukasluku edellyttäisi).

Toinen esimerkki: Pohjois-Pohjanmaa

Apv-luvun (asukasta per valtuutettu) laskenta:

408.109 asukasta maakunnassa, jaettuna valtuutettujen määrällä 78:lla = 5.232 (apv-luku)

Periaate: aina 5.232 asukasta tuottaa yhden valtuutetun.

A) Suuremmat tai muuten onnekkaat kunnat:

Oulu:  200.526, saisi 66, tulisi saada 38              

Raahe: 25.010, saisi 7, tulisi saada 4

Kempele: 17.297, saisi 2, tulisi saada 3

Kalajoki: 12.586, saisi 1, tulisi saada 2

Liminka: 10.000, saisi 1, (ok)

Muhos: 8.995, saisi 1, (ok)

Ylivieska: 15.199, saisi 1, tulisi saada 2

(edelliset yhteensä 289.613 asukasta)

B) Pienemmät ja ilman valtuutettua jääneet kunnat:

Alavieska: 2.639,

Haapajärvi: 7.332, tulisi saada 1

Haapavesi: 7.097, tulisi saada 1

Hailuoto: 994

Ii: 9.628,  tulisi saada 1

Kuusamo: 15.533, , tulisi saada 2

Kärsämäki: 2.655

Lumijoki: 2.105

Merijärvi: 1.131

Nivala: 10.889, tulisi saada 2

Oulainen: 7.514, tulisi saada 1

Pudasjärvi: 8.187, tulisi saada 1

Pyhäjoki: 3.188

Pyhäjärvi: 5.446, tulisi saada 1

Pyhäntä: 1.579

Reisjärvi: 2.854

Sievi: 5.069

Siikajoki: 5.366, tulisi saada 1

Siikalatva: 5.583, tulisi saada 1

Taivalkoski: 4.133

Tyrnävä: 6.750, tulisi saada 1

Utajärvi: 2.824

Kiintiöt siirtäisivät 16 valtuustopaikkaa kunnille, joille ne demokratiassa kuuluvat. 78:sta valtuustopaikasta se tarkoittaa 20 %:ia.

_______________                       _________________________  

Muut kysymykset:

Miten se otetaan huomioon, jos suuri määrä äänestäjiä on valinnut äänestää muuta kuin oman kunnan ehdokasta?

Vaalilaskennassa tehdään oma excel kunkin kunnan osalta kunnassa asuvien ehdokkaiden saamien äänten yhteismäärästä.

Ei ole tarkoituksenmukaista pienentää kunnan kiintiötä, jos esim. vain kaksi henkilöä äänestää toisen kunnan (muuta kuin äänestäjän asuinkunnan) ehdokasta (ja kunta näiden kahden vähennyksen jälkeen ei täyttäisi enää sille lasketun kiintiön vaatimaa äänimäärää). Perusteluna tähän on se, että kiintiöt ovat minimikiintiöitä ja kiintiöiden ulkopuolelle jää lähes 10 % valtuustopaikoista.

Jos muun kunnan ehdokkaita on äänestänyt vähintään yhden apv-luvun suuruinen määrä, kunnan kiintiötä pienennetään yhdellä valtuutetulla. Jos tätä halutaan vielä säätää tarkemmaksi, otetaan kunnan äänestysprosentti huomioon. Jos äänestysprosentti kunnassa on 70 %, niin 0,7 x 16.620 = 11.634 äänen meneminen muun kuin kyseisen kiintiön kunnan ehdokkaille aiheuttaisi kiintiön pienenemisen yhdellä.

Vastaava laskentatapa aiheuttaisi kunnassa, jossa asuvat ehdokkaat saavat yli kuntarajan ääniä, kiintiön suurenemisen. Jos yli kuntarajan äänet hajautuvat moneen kuntaan, kiintiöiden pienenemisten ja suurenemisten yhteenlaskettu nettovaikutus voi olla negatiivinen etumerkiltään ja vastaavasti nostaa ”vapaan riistan” valtuutettujen määrää.

_________________________________________________

Tekstiäni (edellä ja jäljessä) saa vapaasti lainata.

_________________________________________________ 

Lisäys 23.12.17: Esimerkki tänä päivänä jo toteutetuista maakunnallisista järjestelyistä:

Siunsote kuntayhtymä:

"Yhtymävaltuusto on Siun soten ylin päättävä toimielin. Valtuuston toimikausi on kunnallisvaalikauden pituinen. Jokainen jäsenkunta saa valtuustoon edustajia suhteessa asukaslukuunsa: yksi edustaja alkavaa 3.500 asukasta kohti."

http://www.siunsote.fi/valtuusto

​Tämän järjestelyn voisi ehkä kuitata sillä perustelulla, että kuntayhtymässä kukin kunta maksaa osuutensa kuntayhtymän (sairaanhoitopiirin) tuottamista palveluista, mutta on se myös osoitus halusta varmistaa paikallistuntemus ja se, ettei pienten kuntien etuja poljeta ja palveluita heikennetä pitkillä matkoilla terveysasemalle tai sairaalaan.

_________________________________________________

Kirjoittajan varatuomari Esko Nurmisen säädösehdotus:

Muutos HE (hallituksen esitys) 15/2017:ään

Vaalilaki

Esitetty uusi Vaalilain 10 a luku,

siihen täysin uusi 143 l §, (jolloin nyt HE:ssä ehdotetut 143 l-m §:t siirtyvät 143 m-n §:iksi).

Paikallistuntemuksen turvaaminen kuntakiintiöillä

1. Maakuntavaltuutettujen kuntakohtaisen minimikiintiön tarkoitus on turvata paikallistuntemus pienemmistä kunnista. Kiintiö lasketaan jokaiselle kunnalle seuraavasti.

2. Maakunnan asukasluku, laskettuna kuten Maakuntalain 18 §:n 3 momentissa säädetään, jaetaan valtuutettujen lukumäärällä. Saatu numero pyöristetään alaspäin tasaluvuksi ilman desimaaleja. Näin saadaan apv-luku (asukasta per valtuutettu -luku).

3. Kunnan asukasluku, laskettuna vastaavasti kuin 1 momentissa, jaetaan 1 momentissa määritellyn mukaisesti lasketulla apv-luvulla. Saatu numero pyöristetään alaspäin tasaluvuksi ilman desimaaleja. Saatu luku on kunnan maakuntavaltuutettujen minimikiintiö.

4. Yli kuntarajan annetut äänet selvitetään ja otetaan huomioon kunkin kunnan osalta seuraavasti: [Alaviite 1]:

Lasketaan kunnassa asuvien ehdokkaiden saamat äänimäärät yhteen. Sitä verrataan kunnasta annettujen äänten yhteismäärään.  [Alaviite 2]

A) Jos kunnassa asuvien ehdokkaiden yhteenlaskettu äänimäärä on enemmän kuin kunnasta annetut äänet:

Kunnan minimikiintiötä korotetaan, jos määrä on vähintään yhden apv-luvun verran suurempi kuin kunnasta annetut äänet. Korotus tehdään täysien apv-lukujen määräisenä.

B) Jos kunnassa asuvien ehdokkaiden yhteenlaskettu äänimäärä on vähemmän kuin kunnasta annetut äänet:

Kunnan minimikiintiötä alennetaan, jos määrä on vähintään yhden apv-luvun verran pienempi kuin kunnasta annetut äänet. Alennus tehdään täysien apv-lukujen määräisenä.

5. Jos kunta saa vähintään kiintiön mukaisen määrän valtuutettuja pääsääntöisen vertailulukulaskennan perusteella, kiintiö ei tule käyttöön. Jos ei saa, kiintiö tulee käyttöön. Jos vain osa kiintiöstä tulee pääsääntöisen laskennan perusteella, puuttuva osa valitaan kiintiömekanismin perusteella.

6. Vertailulukujen listalta valitaan ensin jokaiselle kunnalle kiintiön mukainen minimimäärä valtuutettuja. Sen jälkeen valintaa jatketaan suurimman vertailuluvun saaneesta, kunnes puuttuva määrä valtuutettuja on valittu.

7. Kiintiön mukaan valittujen valtuutettujen varalle valitaan yhtä monta varavaltuutettua samasta kunnasta. Ilman kiintiömekanismia valittujen valtuutettujen varavaltuutettujen asuinkunta ei vaikuta varavaltuutettujen valintaan.

_____

Alaviite 1: Jotta otetaan huomioon äänestäjien mahdollinen valinta tietoisesti äänestää muuta kuin omassa kunnassa asuvaa ehdokasta.

Alaviite 2: Kunnassa asuvat ehdokkaat ovat voineet saada ääniä muista kunnista ja kuntalaiset ovat toisaalta voineet äänestää muita kuin omassa kunnassa asuvia ehdokkaita. Näiden nettomäärä tulee lasketuksi.

______________________________________

Vaalilain 89 §:ään lisätään uusi 4 momentti:

Maakuntavaalien toissijaisesta kiintiömekanismista säädetään 143 l §:ssä.

___________________________________________________________

Tausta-aineistoa:

Suomen Kuvalehti 20.2.2017: Uudenmaasta tulossa yksi jättimäinen vaalipiiri maakuntavaaleissa

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/uudestamaasta-tulossa-yksi-jattimainen-vaalipiiri-maakuntavaaleissa-vakava-uhka-demokratialle/

HS 6.5.2017: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005199369.html

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/076512af-1929-4fa3-a721-637fef706553

http://www.kd.fi/2017/04/21/uudenmaan-piiri-ehdottaa-maakuntavaalien-siirtamista-eduskuntavaalien-yhteyteen/ 

_______________________________________ 

HE 15/2017 s. 66: "Kuntien järjestämisvastuulle kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2014 yhteensä 22,0 miljardia euroa. ... Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksista erikoissairaanhoito kattoi kolmanneksen [33 %] ja perusterveydenhuolto viidenneksen [20 %]. Muille tehtäväluokille jäi siten alle puolet. 

Sivu 144: "Valtion rahoituksen yleisessä mitoituksessa on otettava huomioon maakuntien järjestämisvastuulle siirtyvien palvelujen kustannukset. Maakuntien nettokustannukset olisivat vuoden 2016 tasossa arviolta noin 17,6 miljardia euroa. Näistä noin 17,2 miljardia euroa muodostuisivat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista ja noin 410 miljoonaa euroa muodostuisivat pelastustoimen kustannuksista​."

- Kommentti: vaikka erikoissairaanhoitoon menee enemmän rahaa kuin perusterveydenhuoltoon, pitäisin terveyspuolta kuitenkin pääasiassa paikallispolitiikkana ja paikallistuntemusta edellyttävänä. Jokainen voi ymmärtää, että leikkaukset sairaalassa maksavat tuhansia ja kymmeniä tuhansia euroja per leikkaus. Niissä ei kuitenkaan käydä usein elämän aikana. Sen sijaan paikallisessa terveyskeskuksessa tai yksityislääkärillä sama henkilö voi käydä useita kertoja vuodessa. Sairaaloita Suomessa on kolmenlaisia: paikalliset (alueelliset), keskussairaalat ja yliopistolliset (keskus)sairaalat. Ei erikoissairaanhoito pelkästään ole tiukasti keskitettyä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Hyvin olet havainnut ongelman. Itse olen kirjoittanut siitä jo muutama vuosi sitten. Demokratiaongelmaa varten on ns. kaksikamarinen hallinto, joka on yleisesti käytössä länsimaissa. Vaikka kunta ei saisi edustajaa maakuntavaltuustoon, niin sillä olisi edustus yläkamarissa (maakuntahallitus).

Käyttäjän eskotnurminen kuva
Esko Nurminen

Kiitos kommentista.
-Mutta kuka olisi kunnan edustaja yläkamarissa eli maakuntahallituksessa? Valittaisiinko vain äänestyksellä kunnanvaltuustossa.
Mutta siinäkin ratkaisumallissa maakuntavaltuustoa vaivaisi tämä demokratiavaje. Kun demokratiavaje voidaan poistaa, niin yhdellä iskulla maakuntavaalit tulee paikallistuntemusta turvaaviksi ja oikeudenmukaisina miellettäviksi sekä maakuntahallitukseen ei tarvita erillistä menettelyä kuntaedustajien valitsemiseksi turvaamaan demokratiaa ja paikallistuntemusta.

Näin maakuntahallitus voidaan nimittää (ilman muutoksia hallituksen esitykseen) vastaavalla tavalla kuin kunnissa tänä päivänä kunnanhallitukset nimitetään, jotka hoitavat käsittääkseni operatiivista toimintaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset